Bottle o meter

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Ruoka elämässäni

Lukekaa seuraava teksti pienen yksinäisen viulunsoiton säestämänä, joka soi korviesi välissä.


Elämyksiä, nautintoja, erotiikkaa, muistoja, intohimoa, ahneutta, välttämättömyys..


Ruoka on elinehto, mutta tässä hedonistisessa maailmassa se on useammille jotain suurempaa. Twin Peaksissa agentti Dale Cooper suhtautuu teatraalisen liioitellusti (yön)mustaan hyvään kahviin, sekä makeisiin leivonnaisiin (ah muuten niin realistisessa sarjassa..), mutta eleissä on selkeästi jotain mihin samaistua. 

Enni nimittää minua makuhienostelijaksi. Minä kiistän. Hyvä ruoka on aina hyvää ruokaa, mutta et voi siltikään sotkea keskenään perunaa ja makaroonia, koska se on väärin. Ja jos joku asia yksinkertaisesti on väärin, siitä ei keskustella. En keskustele esimerkiksi siitäkään, että ananas ei kuulu pizzaan tai saako eläkeläiseltä varastaa rahaa. Näin väitän ihmisenä, joka syö mustaamakkaraa ja pinaattilettuja ketsupin kanssa ja jonka yksi syntinen herkku on sotkea perunamuusia, tomaattia ja voileipäkinkkua sekaisin. Näin siis jo vuodesta 1993 tjsp. 
Elämäni ensimmäinen banoffee-kakku ja voileipäkakku
Sanomattakin selvää, että hieman ylipainoisena suhteeni ruokaan ei silti varmaan ole kaikkien standardien mukaan täysin terve. Itse sanoisin että välini ruokaan ovat hyvät, mutta liikuntaan huonot. 

Kinkit, tacot ja karjalanpaisti, suhteeni eri keittiöihin.


Meistä jokaisella on varmaan suosikkiruokatyyppinsä. Itse olen kaikkiruokainen, mutta näköjään palaan aina itä-aasialaistyyppiseen ruokaan ja siitä syystä kotoanikin löytyy eniten niihin sopivia mausteita. Teriakikastike, hot pepper paste ja soijakastike ovat usein arkiruuankin perusmausteita. 
Vuosien ajan iltojeni viihteenä ovat olleet korealaiset, kiinalaiset ja japanilaiset ruokavideot. Jotakuinkin myös tuossa järjestyksessä.

Toisiksi intohimoisimmin suhtaudun italialaistyyliseen ruokaan. Rakastan paneutua kunnon tomaattikastikkeisiin, pastalajeihin, juustoihin ja kehitellä täydellistä pizzapohjaa. Punaviinin kanssa mieluiten. Ja vähän humalassa. 
Tomaattikastikkeeseen tosin suhtaudun joskus liiankin vakavissani. En tee sitä lainkaan, ellei minulla ole aikaa hauduttaa sitä vähintään tunti. Jopa lasagnea tehdessäni haluan että tomaattikastike on ollut vähintään 30min hellalla. 
Lasagnet
Lasagne on muuten toinen asia joka on sydämen asia minulle, sillä haluan osoittaa rakkauteni ihmisiin. Eli jos teen sinulle lasagnea ja olet mies, haluan todella tehdä sinuun vaikutuksen tai kuulut tarkoin valikoituun lähipiiriini. Se on ruoka jonka valmistan aina rakkaudella, sisältää kymmenen tuhatta kaloria ja sitä nautitaan ehkä kaksi kertaa vuodessa maksimissaan. 

Tietenkin perinteinen suomalainen kotiruoka on aina hyvää. Lisäksi kunnon manselaisena en vaihtaisi mustaamakkaraa(jota syön btw nykyään ihan sen puolukkahillon kanssa ainakin useimmiten, enkä ketsupin) mihinkään. 

Mainitsemisen arvosia ovat myös intialainen, sekä slaavilainen, keittiö johon varsinkin haluaisin tutustua lähemmin. Bors-keitto on ollut to-do listallani liian kauan. Sen sijaan blineistä täytteineen onneksi pääsin jo nauttimaan.

Lisäksi jääkaappini ovessa odottaa reseptisivu ruotsalaiseen kotiruokaan.
Kasvisruokaviikkojen feta-pinaatti-tomaatti-pesto piiras

Mitä maksaa, kenen maksaa?


Jos olisin rikas, käyttäisin varmaan rahani hyviin ruoka-aineksiin ja ravintoloihin. Pienituloisena siitä syystä nimenomaan ruokani (varsinkin arkisin) on jonkun tyyppistä, eli omaa kotiruokafuusiokeittiötä. Halvalla voi syödä välttävästi ja aina on pakko varioida. 
Monesti kokkaamisen juttu on juurikin keksiä itse uusia reseptejä, mutta joskus haluaisi tilipussin olevan niin paksu, että voisi toteuttaa ainakin suurimmilta osin reseptejä ohjeen mukaisesti. Nykyhinnoin ateriaan kun ateriaan menee 25-35€ vähintään, jos joutuu ostamaan suurimmilta osin kaikki tuotteet uutena. Tästä syystä onneksi voi harjoittaa kimppakokkausta ja jakaa kuluja. 
Yhteiskokkauksen saldoa
Onneksi, kiitos hormoonikierrron, on olemassa kausia jolloin mikään ruoka ei maita. Nämä harvinaislaatuiset jaksot rytmittävät muuten alati ruuan ympärillä pyörivää ajatusmaailmaa sekä tasapainottavat rahatilannetta. Näinä päivinä voi hyvin syödä pelkkää ruisleipää, nuudeleita, pussipastaa tai kaikkea helppoa ja halpaa mitä nyt sattuu keksimään. 

Lopuksi tämänpäiväisen ruokani jonkinmoinen reseptinpoikanen. Päästä keksitty, vähän korea ja kiinavaikutteita. 

-Marinoi ja lilluta kanaa n.20min soijakastikkeessa, hienonnetussa valkosipulissa, paprikajauheessa, pippurissa ja hot pepper pastessa. 
-Paista pannulla seesamiöljyssä suhteellisen kovalla lämmöllä, jätä kana vetäytymään kannen alle. 
-Paista vihannekset seesamiöljyssä (minä olin laiska, käytin pakastevihanneksia. Sori, oli nälkä. Älä tee niinkuin minä tein, tee niinkun minä käsken, eli..) heitä pannulle viipaloitua selleria, sipulia, porkkanaa ja vaikka herkkusieniä. Anna vihannesten kypsyä.
-Liemi. Liemeen soijakastiketta, hunajaa, ketsuppia, vettä ja sekoita ne. Sellainen sopiva määrä kaikkea.
-Heitä pannulle kananpalat, liemi ja lisää suuruste. 
-Anna kastikkeen hengata
-Syö

Toivottavasti muistin kaikki. Olkaa hyvä.


3 kommenttia:

  1. "Hyvä ruoka on aina hyvää ruokaa, mutta et voi siltikään sotkea keskenään perunaa ja makaroonia, koska se on väärin."

    Mit... Peruna ja makarooni on parhautta kun ne hukuttaa kunnon ruskeeseen jauhelihakastikkeeseen ja iskee vähän raejuustoa kylkeen, oot nyt ihan harhateillä tässä!

    VastaaPoista
  2. "Itse sanoisin että välini ruokaan ovat hyvät, mutta liikuntaan huonot. "
    Niin totta myös minun kohdalla. Aiheutti totaalisen repeämisen. Kiitos!

    VastaaPoista