Bottle o meter

maanantai 11. helmikuuta 2013

(muka)Mielenkiintoinen päiväni kuvina :))

Ja mitä paskaa!
Olen oikeasti epäillyt kaikkien normibloggaajien hienoja päiväni kuvina-tyyppisiä postauksia. Ai ihanko normaaleina päivinä he käyvät skumppabrunssilla pikkurilli pystyssä ja ahtavat alikehittyneet mahalaukkunsa ähkyyn yhdestä mansikasta, croissantista ja makaron-leivoksesta.

Tietenkään se, että oma elämäni on tylsää, ei tarkoita että se kaikilla olisi. Enkä edes tajua pitää elämääni tylsänä, koska apunani on mielikuvitus kupla. Sen sisällä on ilo elää eikä valtion varoja törsäänny pää-lääkkeisiinkään.

Oli miten oli, aloitan tämän päiväni kuvina (serkku postausidealle "käsilaukkuni sisältö", joka on ehkä tulossa myös).
Aloitan aamuni aina laittamalla tietokoneen päälle ja keittämällä kahvia. Keitän aina tasan kolme kuppia ja juon kahvini aina samasta mukista ja laitan aina punaista maitoa sekaan (paitsi jos sitä ei ole).
Tällä erää tankkaan pieneen ja söpöön Kenwoodiini Löfbergsin lilaa, josta sivusto sanoo näin: "Tumma ja aromikas kahvi, jossa pähkinäisiä aromeja ja virkistäviä sitruksen vivahteita. Paahtoaste: 4 Vahva". 

Juon yleensä ensimmäisen kupin herätäkseni maailmaan, jonka jälkeen käyn vessassa, jonka jälkeen juon toisen kupillisen. Sitten yleensä meikkaan ja lähden töihin.
´Töissä on piilossa hassua "työpaikkahuumoria". Teitäkin naurattaa, eikö? No jopa tapauksessa taiteilen asiakkailleni ajan x ripsiä.
Tällä kertaa kuitenkin kerrankin tapahtui jotain "bloggajamaista", sillä lähdin salaatille töiden jälkeen Sokoksen alakertaan. Unohdin kuitenkin ottaa kuvan tuosta hienoudesta, joten piirsin teille paintilla kuvan salaatistani. Ehkä aivoni koittivat välittää siinä hetkessä jotain unohdussäteitä ja takaraivossa soi "jos tuo eukko nyt kaivaa kameran ja kuvaa tässä julkisesti mättöään, se on noloa ja mautonta!!".
Näkemykseni kanacaesar-salaatista
Tulen kotiini - tietokoneelle ja alan leikkimään photoshopilla. Välissä keksin että hei, voisin ottaa kuvan vaatteistani, koska ne ovat jotenkin niin uskomattoman hienot! Eli päällä jo aikaisemmin alelöyöissä nähty mekkotunikamikälie, siinä on niin kiva kuosi.
Sama mekko oli minulla lauantaina punk-keikalla, sunnuntaina serkun synttäreillä ja vielä tänäänkin. Se on niin mukavan väljä, eikä viikonlopun dokailut ja kakut näy heti kamalan kauas. Nyt se on pyykkipussissa.

Välissä viihdytän itseäni katselemalla pikachua, joka näyttää jääneen jumiin hyllyni alle/kömpivän sieltä pakoon. No eikö muka ole aika hassun näköinen?
Viimeinen kuvani esittelee sitä gurmeeta, jota eilen itselleni taiteilin. Haudutin uunissa muutaman tunnin kanaa+mitä kaapista löytyi. Aika saissen näköistä, mutta hyvän makuista. Harmi että punkku on eri osoitteessa, mutta onneksi hot pepper paste tarjosi kivan tulisen aromin ja kauniin punaisen värin.

Tässäpä tämä päivä sitten. Vau mitä elämää ja sitä rataa. Onneksi tämän jälkeen viikonloppuni juhlajärjestäjänä on tulossa ja se vaikuttaa varmaan aika säkenöivältä tämän arkisen version jälkeen. Ainakin jos juo alle pullon kossua, silloin kaikki on säkenöivää.

4 kommenttia:

  1. Ahahhaha tää on aivan mahtavan ihana blogi :D kirjotat hyvin ja hauskasti. Eikä se elämä tosiaan oo mitään satasen seteleitä ja pikkukahviloita joka päivä. Hyvä jos kerran vuodessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin se on, tosin voisi kai sitä kuvata jokaisen päiväkaljan jolle eksyy. Niin ja kiitos!

      -Laura

      Poista
  2. Mä niin ratkean kateudesta tuon kaiken glamouristisuuden määrästä! Ei sitä ihan joka blogissa näekään ihan itsepiirrettyä kuvaa caesarsalaatista! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en ymmärrä miksi ihmiset eivät harjoita enemmän taiteellisia kykyjään? Tostakin ihan hyvin erottaa kananpalat.

      -Laura

      Poista