Kotinani toimii ruhtinaalliset 23neliötä, joista olen nauttinut heinäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Ensimmäinen asunto jossa asun aivan ypöyksin (ja kaksin tässä luukussa tulisi hulluksi) ja ensimmäinen oikeasti pieni asunto.
Selvä laskusuhdanne tässä on, kun ensimmäisessä asunnossa oli neliöitä n.70, seuraavassa 45 (joka tuntui jo pieneltä silloin) ja nyt 23. Tämä on myöskin ensimmäinen kerrostaloasunto, jossa en asu kolmannessa kerroksessa. Takanani on historia viidestä kolmannessa kerroksessa sijaitsevasta asunnosta.
Aluksi halusin hieman kokeilla paremman kuvan antamista tiukkaan rajatuilla kuvilla. Ei minusta ruokabloggaajan lisäksi tulisi myöskään sisustusbloggaajaa, vaikka haluaisinkin.
Tyylini on ehkä hieman sekalainen. Ainakin itse haluan uskotella itselleni, että pidän maskuliinisistä elementeistä, joka varmaan kompensoi prinsessaluonnettani. Kynttilätkin ovat todella maskuliinisia ja silleen. Vessa ja kylpyhuone ovat ainoastaan jostain kumman syystä päätyneet hempeämpään ulkoasuun.
Kylpyhuoneestani ei ole kuvaa. Aika tavallinen lähiökerrostaloasuntosuihkutila, jossa on lisäksi viisi pullokassia ja kokoontaitettava patja. Ei ole pesukonetta, mutta siinä tilalla on kätevä säilyttää kaikkea muualle mahtumatonta.
Kuvat otin sellaisen perussiivouksen jäljiltä, mutta lattialla on edelleen roskapussia jne. Ei olisi lainkaan todenmukaista jos joskus siivoaisin kaikki nurkat kiiltäviksi. Äiti yritti vuosikaudet kasvattaa minusta siistiä ihmistä. Pisteet kovasta yrittämisestä silti.
Muutamia pieniä juttuja asunto on edelleen vailla. Asuntoa on kokonaan kerralla vaikea sisustaa, koska erilaisia juttuja tulee vastaan ja sitä rataa. Tällä hetkellä mm. eteisen/välioven yläpuolelle olisi kiva löytää jotain, mutta varmaan jostain sopivaa kävelee vastaan ja lisäksi koiran ruokakuppia muistuttavan seinäkellon tilalle haluaisin valkokehyksisen retrokellon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti